TCH Saaga, osa 3


Saagan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa


Tapahtumapaikka Pasilan poliisitalo, väkivaltarikosten osasto. Tarkastaja Juha Heikkilän työhuone. Keskiviikkoaamu 23.3.2005.

- Terve Juha, huikkasi konstaapeli Petri Partanen astuessaan sisään tarkastaja Juha Heikkilän työhuoneeseen.
Heikkilä ynähti jonkinlaisen vastauksen tapaisen. Heikkilä ei ollut aamuihmisiä ja Partasen pirteys ärsytti häntä aina.
- Granberg kysyi voisitko ottaa tämän jutun. Mattson ei ehdi hoitaa.
- Mitä niin tärkeetä sillä Mattsonilla muka on? Heikkilä kysyi hieman ärtyneesti.
Heikkilä oli omasta mielestään aivan riittävän työllistetty jo nytkin. Helsinkiläiset olivat hutkineet toisiaan viime kuukaudet ihan tosissaan, väkivalta tuntui myös entisestään raaistuvan. Oman lisänsä toi lisääntyvä järjestäytynyt rikollisuus. Yhä useammin Heikkilän mieleen tuli, oliko tehnyt sittenkään oikean ratkaisun 80-luvulla. Eihän se punk-bändin rumpalin homma kovin tuottoisa olisi ollut, mutta varmasti vähemmän stressaava. Ja paska se oli palkka tässäkin duunissa. Heikkilä havahtui siihen, että Partanen katsoi häneen kysyvästi.
- Sori, mitä sä sanoitkaan?
- Niin että ei se Granberg mitään sen enempää sanonut. Ehditkö hoitaa?
- No hoidettavahan se on, sanoi Heikkilä alistuneella äänellä.
Alkoipa tämäkin päivä taas hyvin.
- Mikä juttu se on?
- Ihan tavallinen katoaminen.
- Ei kai mikään mediaa kiinnostava juttu? Ei mikään julkkis, pieni lapsi, piesty ex-vaimo?
- Ei. Tää on vanhempi mies.
- Pilkkijä?
- Ei. Tai siis mistä mä tiedän mitä se harrasti. Mutta ei se kalassa ollut. Vaimon mukaan se lähti jutuntekomatkalle maanantai-iltana. Piti tulla kotiin yöksi. Ei ole sen koommin nähty.
Heikkilää alkoi tosissaan vituttaa. Äijä oli takuulla luikkinut jonkun hempukan luokse ja ilmestyisi viimeistään parin viikon päästä takaisin kotiin, katuvana tottakai. Täysin turha juttu siis. Yhtäkaikki, jokainen tutkittavaksi otettu juttu vaati tietyn vähimmäismäärän paperitöitä. Ja kaikki tämä tulisi omien hommien päälle, saatanan Mattson.
- Onko se siis toimittaja? Heikkilä kysyi jotain sanoakseen. Kaikkihan selviäisi kuitenkin jutun papereista, jotka Partasella oli kädessään.
- Ei kun eläkkeellä oleva toimitusjohtaja. Asuu aika prameassa lukaalissa Kirkkonummella. Se on ihan vaan aikansa kuluksi ruvennut toimittamaan tätä Keppi tanassa -lehteä. Tää on joku bilislehti, vaimon mukaan ukko on ollut oikeen Suomen huippuja joskus seitkytluvun alussa.
Heikkilä otti paperinipun Partaselta, ja tämä lähti reippain askelin harppomaan kohti osaston kahvihuonetta. Heikkilä alkoi selailla papereita. Ukko oli nimeltään Sulevi Isopussi, ikää oli 62 vuotta. Hänellä oli ollut oma konepaja-alan alihankintäyritys, joka oli menestynyt aika mukavasti 80-luvulla idänkaupan myötä. Uskomaton tuuri miehellä oli käynyt, kun oli tullut myyneeksi koko omistuksensa 90-luvun alussa juuri ennen Neuvostoliiton romahdusta ja talouslamaa. Isopussi oli vielä jatkanut firman toimitusjohtajana vuoteen 1994. Hallituksen puheenjohtajana hän oli ollut vielä vuonna 1996 kun yritys oli lopulta haettu konkurssiin. Hänellä oli vaimo ja kaksi lasta, sekä kolme lastenlasta. Sulevi Isopussin nykyinen elämä oli varsin tavanomaista hänenlaiselleen miehelle: pursiseuraa, Lions Clubia ja hirvenmetsästystä. Ja lisäksi siis tämä biljardiharrastus, johon liittyi hänen amatööritoimittajan uransakin. Ei koskaan mitään ongelmia lain kanssa, joitain ylinopeussakkoja lukuunottamatta. Heikkilä selaili vielä hetken papereita kyllästyneenä. Lopulta hän heitti paperit työpöydälleen ja päätti aloittaa jutun tutkinnan iltapäivällä. Sitten hän haki itselleen kupin kahvia ja syventyi internetistä löytämäänsä sivustoon, joka antoi vihjeitä seuraavalle pitkävetokierrokselle.

Saagan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa