|
|
TCH Saaga, osa 4Saagan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa Tapahtumapaikka TCH Snookerin päämaja josssain pääkaupunkiseudulla. Keskiviikko 23.3.2005. - Saatanan elukka! Huusi Sempai silmittömän raivon vallassa edessään seisovalle Javakoodaajalle. Rystypuolen avokämmenellä annettu isku osui voimalla Javakoodaajan kasvoihin. Javakoodaajan kasvoista näki että sama oli toistunut jo useasti, Sempain käyttämä painava maltanristisormus oli tehnyt pahaa jälkeä. Sempain käsi kohosi vielä kerran. Jälleen Javakoodaaja vavahti lyönnin voimasta, mutta edelleenkään hän ei tehnyt elettäkään puolustautuakseen. Javakoodaaja oli TCH Snookerin jäsenistä rotevimmasta päästä ja eniten kovaksi keitetyn sotilaan näköinen, mutta nyt hänenkin kestokykynsä rajat olivat lähellä. - Onko sulla mitään kontrollia omiin tekoihisi? Sempai jatkoi puheäänellä, yhä vimmaisena, mutta hilliten itsensä. - Sitä oli tarkoitus rauhoitella. Ehkä, jos tilanne olisi siihen pakottanut, sitä olisi voitu vähän kovistella. Ja nyt se on tossa! Mitä vittua sä luulet että me sille tehdään? Luuletko että sitä ei etsitä? Täällä tommosesta joutuu kuseen, ei tää oo mikään Kouvola. Lattialla, kohdassa johon Sempai oli katseensa kohdistanut, lojui epämuodostunut kasa lihaa, luuta, rustoa ja kaikkea muuta mitä ihmisestä jää kun hän lakkaa olemasta ihminen. Tämä ihminen oli joskus ollut toimitusjohtaja Sulevi Isopussi. Sitten Sempai muisti kerhon muut jäsenet, IFK:n ja Lisurin, jotka seisoivat ilmeettöminä noin viiden metrin päässä hänestä. - Entäs te sitten? Enkö mä ole käskenyt katsomaan ton saatanan dalidomin perään siitä lähtien kun se ampui sen varusmiehen Hätilässä? IFK ja Lisuri eivät vastanneet eleelläkään, he vain tuijottivat lattiaa edessään. Sempai tiesi itse tehneensä virheen. Pahan virheen joka saattoi maksaa paljon, kaiken. Hän oli jättänyt Sulevi Isopussin kahden Javakoodaajan kanssa viideksitoista minuutiksi. Se oli liikaa ja hänen olisi pitänyt ymmärtää se. Isopussista näki että Javakoodaaja oli nautiskellut. Javakoodaaja oli toisaalta Sempaille välttämätön apuri ja toisaalta ainainen turvallisuusriski – vieläpä samoista syistä. Javakoodaaja pystyi silmää räpäyttämättä tekoihin joita edes Sempai ei halunnut ajatella. Nyt ruumiista pitäisi päästä eroon, ja nopeasti. Poliisitutkinnassa tulisi väistämättä ilmi että Isopussi oli vähän ennen kuolemaansa ollut yhteydessä TCH Snookeriin. Olisi vain ajan kysymys milloin kytät olisivat täällä nuuskimassa. Hetken ajan Sempain päässä kyti ajatus, että Isopussin vaimon voisi vaientaa, tämähän oli todennäköisesti ainoa, joka tiesi mihin Isopussi oli ollut matkalla ennen kuolemaansa. Sempai hylkäsi kuitenkin suunnitelman välittömästi. “Aivan liian suuret riskit. Tämä ei todellakaan ole mikään Kouvola.” Eräs toinen asia oli kuitenkin hoidettava jo ennen ruumiin hävittämistä. Vaikka Sempai pitikin itseään osittain vastuussa tapahtuneesta, ei se saanut missään tapauksessa näkyä ulos. - Javakoodaaja, Sempai sanoi rauhallisella äänellä – Tiedät mitä tehdä. Katsottuaan ensin Javakoodaajaan, oli Sempain katse siirtynyt huoneen toisella laidalla olevaan pöytään, joka oli tyhjä lukuunottamatta muutamia tarkkaan valittuja esineitä. Javakoodaaja asteli eleettömästi pöydän luokse. Sanaakaan sanomatta hän asetti vasemman kätensä pöydällä olevalle puulevylle ja kietoi kätensä osittain valkoiseen kangasliinaan. Sitten hän tarttui puulevyn viereen pöydälle asetettuun terävään veitseen ja leikkasi vasemman käden pikkusormensa tyveä myöten poikki. Yhdellä liikkeellä. Saagan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa |