|
|
TCH Saaga, osa 13Saagan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa Tapahtumapaikka Pasilan poliisitalo, kokoushuone A191. Sunnuntaiaamupäivä 27.3.2005. Tieto Lisurin kuolemasta oli käynnistänyt melkoisen hullun myllyn. Lisurin ruumis oli kuljetettu HYKSiin, missä oikeuslääketieteen professori Jukka Virmanen oli suorittanut ruumiinavauksen. Heikkilä oli saanut nukkua yön omassa sängyssään, ja hän tunsikin olonsa siedettäväksi - ottaen huomioon että hän oli sunnuntaina töissä. Granberg oli kyllä luvannut että ylityökorvaukset maksettaisiin täysimääräisinä. Nyt Heikkilä, Granberg, Juusela ja Nyholm istuivat pöydän ympärillä ruumiinavausraportti edessään. Kokoushuone A191 oli aivan vaarallisten vankien selliosaston vieressä. - Virmanen oli aika hämmentyneen oloinen, sanoi Juusela, joka oli ollut mukana ruuminavauksessa. - Virallinen kuolinsyy on sydämen toiminnan pysähtyminen. - Siis sydänkohtaus? Nyholm kysyi. Heikkiläkään ei oikein ymmärtänyt mitä erikoista kuolinsyyssä oli. - Sydän oli… räjähtänyt sisältä päin, Juusela sanoi epäröiden. - Mikä oli Virmasen näkemys asiasta? Granberg kysyi. - Hän ei ollut koskaan itse nähnyt mitään vastaavaa. Hänellä oli kyllä joitain kirjallisuusviitteitä kaukoidässä sattuneisiin vastaaviin tapauksiin. Niissä tapauksissa kuolleet olivat olleet pyhiä miehiä, jotka - niin väitetään - olivat itse mielenvoimallaan aiheuttaneet sydämen räjähdyksen. - Mikä on noiden spekulaatioiden tieteellinen arvo? Heikkilä kysyi. - Virmanen ei halunnut ottaa kantaa. Olipa Lisurin kuolema itsemurha tai sairaskohtaus, oleellista tämän jutun kannalta oli vain se, että hän oli kuollut. Ainoa jäljellä oleva kuulusteltava oli siis Javakoodaaja. Ja tietojen saaminen häneltä oli ajatuksena enemmän kuin utopistinen, alfasoturi ei laulaisi johtajastaan. Tutkimus oli ajautumassa umpikujaan. Sempai oli löydettävä. Granberg oli juuri sanomaisillaan jotain, kun kova äkkinäinen pamaus keskeytti hänet. Ääni kuulosti laukaukselta ja tuli aivan läheltä, selliosaston suunnalta. Heikkilä, joka oli lähimpänä ovea, syöksyi ovelle ja ulos käytävään. Juostessaan hän veti virka-aseensa kotelosta ja veti luistin taakse. Täällä poliisit kuljettivat aseitaan patruunapesä tyhjänä, tämä ei ollut mikään Kouvola. Suunnassa, josta laukaus oli kuulunut, näkyi yhden sellin ovi ammottavan avoimena. "Javakoodaajan selli!" Heikkilän ohimoita alkoi jyskyttää ja kainalot kastuivat hiestä. "Onko se mielipuoli vapaana? Oliko sillä toinen Derringer jossain ruumiinaukossa?" Tultuaan sellin luo Heikkilä kohtasi yllättävän näyn. Javakoodaaja makasi lattialla omassa verilammikossaan, hänen kallonsa oikea puoli oli repeytynyt irti. Ruumiin vierellä seisoi ase kädessä Mattson. Heikkilä typertyi näystä niin paljon, että kesti noin sekunnin ennen kuin hän ymmärsi kääntä aseensa piipun kohti Mattsonia ja käskeä tätä laskemaan aseensa. Mattson ei ensin tehnyt mitään, hänkin näytti jotenkin poissaolevalta. - Pudota se saatanan mutka tai mä lataan sua keskelle rintaa! Heikkilä huusi adrenaliinin kohistessa korvissa. Mattson katsoi Heikkilään ja laski sitten virka-aseensa rauhallisin liikkein sellin lattialle. Tällä välin paikalle oli ehtinyt paljon väkeä. Yksi ensimmäisten joukossa tullut nuorehko konstaapeli laittoi Mattsonille käsiraudat. Myös Granberg oli ehtinyt paikalle. Ensimmäistä kertaa Heikkilä näki Granbergin jotenkin neuvottomana. Tätä kesti kuitenkin vain muutaman sekunnin. - Hyvin toimittu Juha, Granberg sanoi Heikkilälle saatuaan ajatuksensa järjestykseen. - Voitko kirjoittaa raportin, jossa… Granbergin lause jäi kesken, kun Heikkilä harppoi hänen ohitseen. - Sori Heka, huomiselle menee. Mulla on saunavuoro. Saagan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa |