|
|
TCH Saaga, osa 14Saagan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa Tapahtumapaikka jokin paikka jossain päin Suomea. Tiistai 29.3.2005. Sempai laski lehden kädestään. Lehdet olivat nyt kaksi päivää vouhkanneet Karhun tekemästä iskusta biljardikerhon tiloihin, kerhon johtajan paosta ja muiden jäsenten hämärissä olosuhteissa tapahtuneista kuolemista. Poliittisten irtopisteiden metsästäjät olivat tavalliseen tapaansa lähteneet liikkeelle. Välikysymyksiä tehtiin, sisäministerin eroa vaadittiin ja niin edelleen. Sempain olo oli tyhjä. Kaikki oli epäonnistunut. No, melkein kaikki, olihan hänen sentään onnistunut paeta. Jari Mattson oli osoittautunut hyväksi värväykseksi. Tämän ansiosta Sempai oli saanut varoituksen Karhun iskusta ajoissa. Saartorengas oli tosin jo siinä vaiheessa muodostettu, ilman Jussufia Sempai ei olisi sitä onnistunut välttämään. Niin Mattson kuin Jussuf olivat saaneet varsin käyvät palkkiot palveluksistaan. Varsinkin Mattson tienasi viimeisimmällä palveluksellaan itselleen huolettomat eläkepäivät. Suomen kaltaisessa valtiossa Mattson ei istuisi kymmentä vuotta kauempaa, eikä olisi vapautuessaan vielä lainkaan liian vanha nauttimaan sveitsiläisellä tilillä odottavista rahoistaan. Eikä Jussufiltakaan tulisi kilju ja pulla lähiaikoina loppumaan. Oliko Lisurin ja Javakoodaajan eliminoiminen ollut välttämätöntä? Sempai ei varsinaisesti uskonut että kumpikaan heistä olisi laulanut, mutta hänen perusteellinen luonteensa vaati että asiat hoidettiin huolella eikä riskejä otettu. Sempai oli kuullut Mattsonilta Lisurin itsemurhasta heti lauantaina. Se oli ollut miellyttävä yllätys, Mattsonin tehtävä helpottui oleellisesti kun eliminoitavia oli vain yksi. Sempai ei ollut arvannutkaan, että Lisuri oli hänelle noin uskollinen. Sempain oli myönnettävä, että päätös Lisurin ja Javakoodaajan tappamisesta oli ollut luultua vaikeampi. Sempai oli aina pitänyt heitä enemmän käskyläisinään kuin ystävinään. Kuitenkin pienessä kiinalaisravintolassa nautitut illalliset, hulvattomat snookersessiot ja niiden jälkeinen rentoutuminen baarissa olivat tietyllä tavalla lähentäneet kolmikkoa. Sempai katseli hetken kaukaisuuteen, suoristautui sitten ja päätti olla surematta kuolleita. "Haisee homolle semmoinen", kuten Hynynen sanoisi. SuPon nilkin listiminen oli puolestaan ollut puhdas nautinto. Mies oli paljastunut ihan omaa ylimielisyyttään. Sempai nimittäin muisti miehen kymmenen vuoden takaa. Tämä oli osallistunut tutkimuksiin Hämeenlinnassa, kun Sempai oli lopulta saatu kiinni nuoruuden hullutuksistaan, kuten hän itse viikatemurhiaan nimitti. Sempai ei voinut käsittää, miksi SuPo oli määrännyt juuri tämän etsivän soluttautumaan TCH Snookeriin. Ilmeisesti he olivat luottaneet liikaa tämän muuntautumiskykyyn. Sempai hymyili muistellessaan miehen huutoa pallossa. Pallon jälkeen jättäminen todella harmitti Sempaita. Sempai oli ollut kärppänä paikalla kun TKK:n valaistustekniikan laboratorio oli hankkiutunut eroon isosta integroivasta pallosta. Yhdessä tehokkaan UVB-lampun kanssa pallo muodosti helvetillisen kuolemanloukun, missä uhri kuoli lopulta siihen, että hänen ihonsa oli kauttaaltaan tuhoutunut. Pallo oli ollut Sempaille lähinnä huvitteluväline, hän oli antanut Javakoodaajan hoitaa useimmat todelliset tappokeikat. Suurin osa palloon päätyneistä oli ollut jokerifaneja. Sempain mielestä se, että ihminen kannatti Helsingin Jokereita, vieläpä julkisesti, oli aivan riittävä syy ansaita hidas ja kivulias kuolema. Sempai katseli maltanristisormustaan mietteliäänä. Juuri nyt hänellä ei ollut kunnon käsitystä siitä, mitä hän tulisi tekemään tulevaisuudessa. Lähikuukaudet tulisivat kulumaan lain kouraa vältellen. Onneksi hänellä oli useita piilopaikkoja ympäri Suomen. Hänen kasvonsa tulisivat olemaan paljon esillä mediassa. Kasvoille oli tehtävä jotain. Saagan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa |