|
|
TCH Saaga, osa 12Saagan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa Tapahtumapaikka Pasilan poliisitalo, väkivaltarikosten osasto, Jerker Granbergin työhuone. Lauantai-iltapäivä 26.3.2005. Heikkilä istui taas Granbergin työhuoneen neuvottelupöydän ääressä. Hänen olonsa oli hieman kohentunut läheisessä kreikkalaisravintolassa nautitun tukevan lounaan myötä. Paikalla oli sama miehitys kuin aamupäivällä. Lisäksi paikalle saapuvaksi odoteltiin Nyholmia, joka oli Jokisen kanssa vastuussa pidätettyjen kuulusteluista. Samassa Nyholm tulikin sisään ja palaveri päästiin aloittamaan. - Mitä uutta? kysyi Granberg alkajaisiksi. - Tämmöinen geishapallo löytyi Javakoodaajan anuksesta. Nyholm laski pöydälle nelipiippuisen Derringerin. - Kolmekasi, kaikki putket ladattu. Normaalisti tämä olisi saanut edes yhden kulman kurtistumaan, mutta alfasoturilta jotain tällaista sopi odottaa. - Mitä kuulusteluihin tulee, täyttä ajan hukkaa, Nyholm jatkoi. - On kuin yrittäisi autisteille puhua. Katsovat seinää ja ovat kuin eivät olisi edes paikalla. Nyholm ja Jokinen olivat Pasilan etevimpiä kuulustelijoita, koko maan valioita. Kun alpeilta löytyneen jäämiehen alkuperää arvuuteltiin, olivat monet Pasilassa sitä mieltä että mies pitäisi jättää Nyholmin ja Jokisen huoleksi, he saisivat sen tunnustamaan. Niinpä kun Granberg näki Nyholmin turhautumisen, hän tiesi, ettei Lisurista ja Javakoodaajasta tultaisi näillä näkymin saamaan mitään irti. Koska tämä aihe oli nähtävästi loppuun käsitelty, kääntyi Granberg Viskarin puoleen. - Oletko ehtinyt analysoida tapahtumia? - Mielestäni Sempai uhrasi esikuntansa, Viskari vastasi mietteliäästi. Tämä väite yllätti useimmat paikallaolijat. Heikkilä ei juurikaan yllättynyt, hän ei ollut koskaan pitänyt Niittäjää suuressa arvossa. "Munaton paska josta ääliölehdistö teki Hannibal Lecterin". - En mielelläni tee pitkälle meneviä johtopäätöksiä ihmisistä joita en ole henkilökohtaisesti tavannut, Viskari jatkoi. - Mutta tämä sopisi kyllä Sempain profiiliin kuin nakutettu. Hän vaatii ehdotonta lojaaliutta muilta, mutta ei näe sen koskevan itseään. - Eli kun silmukka alkoi kiristyä, hän uhrasi muut pelastaakseen nahkansa? Granberg kysyi. - Se on teoriani. Heikkilän ajatukset alkoivat taas harhailla. Kaksi pidätettyä joita edes Nyholm ei saanut puhumaan, karussa yksi, mutta hänen jäljittämisensä oli muiden ongelma. Heikkilä ei keksinyt mitään syytä, miksi hän ei pääsisi palaverin jälkeen lähtemään kotiin. Ovi aukeni. Jokinen astui sisään. - Lisuri on kuollut. Saagan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa |