|
|
TCH Saaga, osa 11Saagan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa Tapahtumapaikka Pasilan poliisitalo, vaarallisten vankien selliosasto, selli 8. Lauantai-iltapäivä 26.3.2005. Lisurin olo oli tyyni. Hän oli Saarella. Kaikkialla muualla hän tunsi itsensä jahdatuksi, mutta ei Saarella. Nytkin näyt tulivat, mutta Saarella hän kesti ne. Hän näki oppilaslaboratorion. Hän havaitsi valojen himmenevän hetkeksi. Hän kuuli huudot. Hän näki elottomat hahmot lattialla. Hän näki fuksien kauhusta vääristyneet kasvot. Sitten hän näki toiset kasvot. Pitkään vedessä olleen ruumiin turvonneet kasvot, joiden tyhjät silmät katsoivat häneen katiskan verkon läpi. Nämä olivat kaameimmat kasvot kaikista, sillä näiden kasvojen silmissä ei näkynyt mitään. Ne eivät syyttäneet häntä, ne eivät olleet katkerat, eivät peloissaan. Ne vain olivat. Monesti Lisuri oli toivonut että näkisi noissa silmissä jotain. Miksi ne eivät syyttäneet häntä? Miksi ne vain olivat? Mutta nyt hän oli Saarella. Jos Saarta ei olisi, Lisuri ei jaksaisi elää. Mutta Saari oli, ja hän jaksoi. Saarelle Lisurin oli opastanut mestari Wu Tang. Wu oli kiinalainen mystikkomunkki, jonka Lisuri oli tavannut Malesian harharetkillään. Alkuun Lisuri oli tarvinnut sieniä päästäkseen Saarelle, mutta lopulta hän oli oppinut löytämään Polun myös ilman stimulantteja. Wu oli käytännöllisesti katsoen pelastanut Lisurin hengen. Lisuri oli asunut Wu Tangin luona kahdeksan kuukautta. Lisuri oli tuona aikana paitsi hengellistynyt, myös saanut ruumiinvoimansa takaisin, kiitos monituntisten päivittäisten harjoitusten. Harjoitukset olivat eräänlaisia kamppailuharjoitteita, jotka kehittivät harjoittajansa koko minää. Mestari Wu oli myös opettanut Lisurille kunniakäsitteen. Lisuri oli oppinut, mikä on oikein. Nyt Lisuri tiesi, mitä hänen tuli tehdä. Ei Sempain tähden, Sempaille Lisuri ei ollut mitään velkaa. Sempai oli varpunen joka halusi olla kotka, Wu oli kotka. Kunnian tähden. Lisuri sulki silmänsä. Hän näki Saaren. Sitten ei ollut enää mitään. Saagan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa |