|
|
9. Luku: Yksi laatuaanTarinan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa Vellu istui kotonaan, joi olutta ja katseli televisiota. Oli keskiviikkoilta. Edellisenä iltana oltiin menty Mascotiin, ja koko ilta oli keskusteltu lyöntipallon hallinnasta. Javakoodaaja oli tosin lähetetty kotiin, sillä aihe olisi voinut olla hänelle liian traumaattinen. Vellu ei vieläkään tiennyt miten suhtautua koko keskusteluun. Hän oli liittynyt TCH Snookeriin saadakseen oppia alan parhailta. Ja nyt hän joutui selittämään heille jotain niin perusasiaa kuin päällevedot. Sempai tosin vakuutti että päällevedot olivat kaikkea muuta kuin perusasia, Eurosportin kansankiihotuslähetykset voitaisiin jättää omaan arvoonsa. Kun Vellu oli kertonut, että hän hoitaa päällevedot ihan intuitiolla, Sempai oli nyökytellyt ja sanonut että Vellulle oli annettu Lahja. Sempai oli lisännyt, että Vellun tuli ottaa oma erityislaatuisuutensa huomioon puhuessaan päällevedoista. Opettaa tavalliselle ihmiselle lyöntipallon hallintaa oli kuin yrittäisi opettaa ranskan kieltä ihmiselle joka ei osaa puhua. Sitten Sempai oli puhunut sekavin, uskonnollissävytteisin sanankääntein kuinka Vellu oli jokin Luvattu Lapsi, joka olisi johtava TCH Snookerin suuruuteen. Vellusta vain kovasti tuntui, että TCH Snookerin suuruus ja Sempain suuruus olivat Sempaille yksi ja sama asia. Vellu vaihtoi kanavaa. Puolen tunnin päästä alkaisi Fry&Laurie. Vellu oli ylipäätään brittikomedian ystävä, ja tämä koomikkopari oli kuulunut hänen suosikkeihinsa jo siitä lähtien kun hän oli nähnyt heidät kohelona tyhjäntoimittaja Bertie Woosterina ja tämän neuvokkaana miespalvelijana sarjassa "Kyllä Jeeves hoitaa". Nyt hänen ajatuksensa kuitenkin ajautuivat takaisin biljardiin. Aluksi Vellu oli pitänyt Sempaita ja muita TCH-laisia tärähtäneinä, sitten hän oli alkanut epäillä oman mielensä terveyttä. Viimeisenä mieleen oli kuitenkin tullut, että josko sittenkin Sempain sanoissa oli jotain järkeä. Ajatus jostain mystisestä kyvystä hallita lyöntipalloa oli tietenkin alkuun tuntunut naurettavalta ja jotenkin lapselliselta. Kuitenkin asioita selittäessään Sempai oli hyvin vakuuttava ja kaikesta huolimatta erittäin johdonmukainen. Lisäksi Vellukin oli vain ihminen, ja harva ihminen pystyy kokonaan torjumaan ajatuksen, että hänessä itsessään olisi jotain erityislaatuista. Vellu haki uuden oluen ja istuutui takaisin nojatuoliin. Hänen ajatuksensa risteilivät hetken Sempaissa, sitten hän alkoi ajatella kerhon muita jäseniä. Mikä heidät kaikki sitoi Sempain ympärille? He eivät ollenkaan vaikuttaneet sellaisilta syrjäytyneiltä reppanoilta, joita Sempain kaltaiset karismaattiset egomaanikot haalivat ympärilleen. Mitä ihmettä he oikein saivat tästä toiminnasta? Pelaamaan he eivät olleet oppineet. Myöskään heillä ei vaikuttanut olevan erityisen hauskaa; katkerat kiroukset kaikuivat salilla riemunhuutoja useammin, kasvoilta kuvastui yleisemmin epätoivo kuin ilo yhdessä vietetystä ajasta. Kaikki he vaikuttivat siltä kuin heillä olisi ollut elämä omastakin takaa, tai ainakin voisi olla. Mikä heidät yhdisti Sempaihin, sitä Vellu ei tiennyt, eikä se häntä edes kiinnostanut. Vellu oli päättänyt, että hän ei jäisi TCH Snookerinn pysyvästi. Hän kävisi pelaamassa vielä muutamana tiistaina, ja sitten hän hienovaraisesti jättäytyisi pois kerhon toiminnasta. Fry&Laurie oli alkamassa. Nyt viimeistään oli aika pyyhkiä TCH Snooker pois ajatuksista tältä illalta. Vellu otti pitkän huikan oluestaan ja asettui tuolillaan mukavaan asentoon. Tarinan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa |