|
|
8. Luku: Pallot kuuntelevatTarinan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa - Älä edes kuvittele. Ei sitä vastaan ole turvalyöntejä. Vellu seurasi tarkkaavaisesti kuinka Liekehtivä lisensiaatti ja herra Keltainen ottivat toisistaan mittaa. Hän katsoi näkyä lumoutuneena. Veran vihreys, pallojen kiiltävä pinta ja puhtaat värit. Pelin yksinkertainen kauneus. Lyödä lyöntipallo oikeaan suuntaan, oikealla voimalla ja oikealla kierteellä, mistään muusta ei ollut kyse. Ja aina välillä toinen gladiaattoreista onnistui jossain näistä. Tuskin tarkoituksella mutta kuitenkin. Vellu oli itsekin jo pelannut yhden freimin, Javakoodaajaa vastaan. Vellu oli tietenkin hävinnyt, peli oli juuri niin vaikea kuin Sipe oli kuvannut. Vellun pisin breikki oli ollut punainen-sininen. Hän tiesi pääsevänsä pelaamaan tänään vielä toisenkin freimin, vastustaja olisi tämän freimin häviäjä. Nopeasti hän vilkaisi ikivanhan kannettavan tietokoneen näyttöä. Pöydällä oli jäljellä ruskea, sininen, pinkki ja musta pallo, toisin sanoen 22 pistettä. Kastelijan etumatka Pyynöön oli 16 pistettä. Ruskean pussittaminen riittäisi Kastelijalle, tämän jälkeen Pyynö tarvitsisi snookereita. Herra Keltainen kumartui lyöntiasentoon, ruskea oli pussitettavissa. Keppi teki nopean edestakaisen liikkeen, kuului terävä napsahdus kun lyöntipallo syöksyi matkaan. Äänettömästi kuin saalistava huuhkaja lyöntipallo kiisi vihreällä veralla. Kuului uusi napsahdus, hieman kimakampi kuin edellinen. Lyöntipallo jatkoi kohti toista päätyä, mutta se ei kiinnostanut Vellua. Kuin transsissa Vellu seurasi ruskean pallon kulkua. Kuului vaimea kolahdus kun ruskea pallo osui pussin takareunan nahkaosaan, pallo oli kulkenut suoraan keskelle keskipussia. Herra Keltainen yritti vielä sinistä, mutta paikka oli toivoton; kohdepallo kolmenkymmenen sentin päässä pussista, ei edes kohtisuoraan pussin edessä, ja lyöntipallon etäisyys kohdepalloon lähes metri. Pussitusyritys epäonnistui. Hausboina toimiva Sipe vilkaisi Liekehtivään lisensiaattiin, tämä nyökkäsi ja sanoi rauhallisella äänellä: - Handshake. Sipe painoi hiiren nappia, freimi oli ohi. Nyt Sempai ilmoitti että seuraavaksi pelaisivat Pyynö ja Vellu. Vellu otti käteensä kepin jonka oli jättänyt nojaamaan seinää vasten, hän oli pitänyt sen tuntumasta. Sipe ja Javakoodaaja keräilivät palloja ja asettelivat niitä omille paikoilleen. Kun kaikki oli valmista, Vellu ja Pyynö sopivat, että Pyynö breikkaisi. Pyynö kumartui pöydän ylle, freimi alkoi. Freimi eteni odotetusti. Breikit olivat lähinnä yhden pisteen pituisia, silloin kun niitä tuli. Freimin jatkuttua noin viidentoista minuutin ajan Vellu huomasi että hänellä oli hyvä paikka punaisen pussitukseen ja helpohkolla lyöntipallon kuljetuksella hän saisi vielä päällevedon mustalle. Punainen upposi ja päällevetokin oli hyvä, musta oli tehtävissä. Vellu keskittyi tarkoin pussitukseen. Lisäksi hän huomioi että seuraava punainen oli mahdollista pussittaa, mikäli hän lisäisi lyöntiinsä hieman vasemman puolen sivukierrettä. Lyöntipallo lähti liikkeelle ja osui mustaan. Musta pallo kiisi kohti pussia ja upposi kuin derringer suoleen. Myös lyöntipallon juoksutus onnistui, seuraava punainen pallo oli mahdollinen. Vellu tunsi adrenaliinin syöksyvän lävitseen, tunne oli suloinen. Muut seurasivat peliä henkeään pidättäen. Vellu kumartui pöydän ylle. Keskittymistä ei tarvittu, hän oli zonessa. Punainen kulmaan. Vellu tunsi elävänsä. Ensimmäiset ihmetyksen huokaukset kuuluivat muiden TCH-laisten suista. Valkoinen pallo oli asettunut melko hyvään paikkaan pinkin pussitusta varten. Vasta pinkin upottua Vellu tajusi mitä oli tekemässä. Breikillä oli pituutta jo käsittämättömät viisitoista. Sehän sivusi TCH:n ennätystä! Äkkiä Vellua alkoi heikottaa. Seuraava punainen oli äärettömän helppo, aivan pussin suulla. Sen hän pussitti hermoiluistaan huolimatta, mutta sitten hänellä ei enää ollut kunnon paikkaa jatkaa väripallolla. Epäonnistuttuaan sinisen pussituksessa Vellu lysähti kasaan, stressi purkaantui. Sitten hän ymmärsi tehneensä kerhon uuden ennätysbreikin, ensimmäisellä pelikerrallaan. Hän valahti istumaan tuolilleen täysin voimattomana, muut katsoivat häneen epäuskoisen ihaillen. Loppufreimi sujui vähemmän juhlallisesti, Vellun takki oli tyhjentynyt. Pyynö korjasi freimivoiton selvällä piste-erolla. Se ei kuitenkaan kiinnostanut ketään, kuten ei oikeastaan seuraavaksi pelattu finaalikaan. Vellun lyömä haamubreikki kuusitoista oli illan tapaus. Kun pelit oli pelattu ja maksut maksettu, TCH Snooker istuutui hetkeksi tuloaulan pöytään. Muutoin olisi jo jatkettu matkaa Mascotiin, mutta Nalle Luppakorva oli kovin hidas juomaan olutta. Heidän siinä istuessaan Sempain oli lopulta pakko pukea sanoiksi se mikä kaikkia askarrutti. - Pikkuinen…Se sinun breikkisi oli käsittämätön. Ymmärrät kai että tuollaisia harvemmin näkee edes ranking-turnausten peleissä, ainakaan muilta kuin top-16 -pelaajilta. Vellu oli yhtä hymyä. Hänen päällimäinen toiveensa oli ollut, ettei hän suuremmin munaisi itseään tänään. Nyt hän oli sankari. Sempai jatkoi suitsutustaan. - Valkoisen pallon kulku oli hämmentävää katsottavaa. Se asettui aina oikeaan kohtaan, ikään kuin jokin olisi sitä johdatellut. Vellu sai kakistellen vastattua. - Joo, siinä tuli pari hyvää päällevetoo… Muut katsoivat häneen ymmällään. Javakoodaaja näytti levottomalta. Sempai sanoi: - Anteeksi… päällevetoa? - Niin. Siinä kun se musta upposi niin mä katsoin et se punainen oli sillai sopivasti et kun siihen kiveen pisti vähän sivaria niin… - Hetkinen! Pikkuinen, ymmärsinkö sinut oikein? Sinä… ohjasit valkoista palloa? Nyt Javakoodaaja hyppäsi tuoliltaan ja yritti käydä Velluun käsiksi. Vain Sipen ja Pyynön ripeä toiminta esti Javakoodaajaa pääsemästä Velluun kiinni. Javakoodaaja huusi kuola roiskuen: - Se on hallinnut lyöntipalloa! Se on noita! Vittu irti musta! Se pitää tappaa, se on noita! Sipe ja Pyynö saivat painettua Javakoodajan lattiaan ja pitelivät tätä tiukassa otteessa. Sempai näytti vakavalta, hän kääntyi Vellun puoleen. - Pikkuinen. Tuo mitä sanoit, on hämmentävää. Sinä siis todella sait valkoisen pallon asettumaan haluamaasi paikkaan näiden… päällevetojen avulla? - Tota, joo. Siis sanoinko mä nyt jotain tyhmää? Ainakin poolissa niitä sanottiin päällevedoiks… Sempai loi hajamielisen katseen nujerrettuun Javakoodaajaan, joka ainakin päällisin puolin näytti jo rauhoittuneelta. Sitten hän jatkoi hiljaisella äänellä. - Javakoodaajan reaktio oli liioiteltu. Kuitenkin monet pitävät lyöntipallon hallintaa luonnottomana. Jotkut eivät usko sitä edes mahdolliseksi. Minä tiedän että sitä esiintyy, en kuitenkaan ole koskaan ennen päässyt todistamaan sitä. Pikkuinen… Vellu, meillä on paljon puhuttavaa. Joutukaamme Mascotiin. Vellu nyökkäsi hämillään. Hän ei tiennyt mitä sanoa. Tarinan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa |