6. Luku: Ensi kertaa pimeässä


Tarinan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa

Vellu katseli häilyvin silmin Javakoodaajaa. Tämä istui Mascotin pöydässä edessään tuoppi ja iso aski punaista L&M:ää. Aski oli isoin mitä Vellu oli loskaan nähnyt, siihen mahtui varmasti sata savuketta. Suussaan Javakoodaajalla oli kahdeksan. Javakoodaaja loi Velluun hajamielisen oloisen katseen, ja sanoi sitten hymyillen:

- Lisää kaljaa!?

Javakoodaajan ääni oli erilainen kuin ennen. Intonaatio oli luonnoton.

- Emmä taida. Mulla on aikainen nousu.

Javakoodaaja kihersi mielipuolista naurua. Viereisessä pöydässä Liekehtivä lisensiaatti ja herra Keltainen pelasivat korttia. Pelimerkkeinä heillä oli kuolleita lehtiä. Javakoodaaja sytytti kymmenennen savukkeen ja puhalsi savua Vellun kasvoille. Tavallisesti Vellu ei sietänyt tupakansavua, nyt hän ei edes huomannut sitä. Javakoodaaja katsoi Vellua hullun kiilto silmissä.

- Aikainen. Lintuko olet? Kottarainen kenties? Miksi nousta? Kyllä matoja on. Tuoppisi…

Vellu vilkaisi tuoppiaan ja säpsähti. Tuoppi oli pullollaan matoja. Vellu liikahti aikoen nousta.

- Miksi kiire? Aikaa meillä. Lisää kaljaa.

Vellun tuopissa oli taas olutta.

- Ei kyllä mun täytyy…
- Pikkuinen.

Sempai istui äkkiä samassa pöydässä heidän kanssaan. Vellu ei voinut ymmärtää, mistä hän oli siihen tullut. Sempailla oli yllään kimono, hänen päänsä ympäri oli sidottu nauha, jossa oli itämaista kirjoitusta. Kädessään Sempailla oli rynnäkkökivääri jonka Vellu jostain syystä tiesi belgialaiseksi.

- Mun pitää nousta aamulla. Mä opiskelen.

Tämän sanoessaan Vellu kaivoi lompakostaan opiskelijakorttinsa, ymmärtämättä itsekään miksi teki niin. Javakoodaaja ja Sempai katsoivat korttia. Heidän ilmeensä kuvastivat jotain mille Vellulla ei ollut nimeä. Äkkiä Sempai kysyi:

- Mitä teet? Oppia haet? Minulta opit.
- Eikun… emmä meinaa snookeria.

Sempai ja Javakoodaaja kihersivät kuin vajaamieliset.

- Eikö snookeria? Mitä muuta on? Siinä kaikki, siinä elämä.

Vellu katsoi nyt kädessään olevaa opiskelijakorttia. Hän oli huutaa ääneen, kun huomasi sen muuttuneen skorpioniksi. Hän heitti skorpionin kädestään, tajuten vain että oli heittänyt lattialle opiskelijakorttinsa.

- Lisää kaljaa!

Javakoodaajan ääni oli vaativa. Vellu alkoi tuntea hiipivää pelkoa. Sempai kumartui hänen puoleensa ja kuiskasi äänellä joka kuulosti lehtien kahinalta.

- Älä vastusta Javakoodaajaa. Suuttuu pian. Et pärjää. Alfasoturi.

Vellu pelkäsi jo kuollakseen. Pyynö ja herra Keltainen pelasivat korttia eivätkä näyttäneet välittävän muista tuon taivaallista. Heidän pottiinsa oli ilmestynyt pääkallo jonka silmäkuopissa kiemurteli valkoinen käärme. Vellu kysyi lähes itkuisella äänellä:

- Eihän se voi olla. Se saagahan oli vain läppää. Se oli keksitty! Sehän kuoli siinä!
- Mikä totta? Kuoliko? Ehkä kuoli.

Vellu näki edessään kuolleen Javakoodaajan. Toinen puoli päätä revenneenä. Silmät tyhjät, kuoleman täyttämät. Ja yhtäkkiä Javakoodaaja taas eli. Hän katsoi Velluun aina vain mielipuolisemmin ja huusi nauraen:

- Tottako? Saaga tottako? Mikä totta? Niin todella! Lue tarina! Onko totta? Lue niin tiedät.
- Mä oon lukenut jo…

Vastaus tuli Vellun suusta tukahdutettuna kuiskauksena. Sempai kuiskasi taas kahisevalla äänellään:

- Ei saagaa, pikkuinen. Tarinasta puhuu. Lue tarina. Sinun tarinasi.

Vellu ei kestänyt enempää. Hän hyppäsi tuoliltaan ja juoksi pois. Kohti portaita. Matkalla hän kohtasi poolin pelaajia. Ne ojentelivat käsiään häntä kohden rääkyen rivouksia. Tympeä muukalainen vaati häntä vääntämään kanssaan kättä. Vellu saavutti portaat ja juoksi alakertaan. Alakerta ei ollut sellainen kuin hän muisti. Lattia oli sahalaitakuvioinen, mustaa ja valkoista. Seiniä peittivät raskaat verenpunaiset verhot. Äkkiä Vellu tunnisti paikan. Twin Peaksin Musta kilta. Eihän se voinut olla! Sitten hän kuuli musiikin. Painostavan musiikin. Vellun silmät olivat kiinni, hän tiesi mitä näkisi avatessaan ne. Epämuodostumien rujouttama kääpiö lähestyi häntä. Tanssien musiikin tahtiin. Kääpiö puhui hänelle.

- Taaa-rina. Lu-e ta-riina!
- Mikä tarina!?

Vellu tunsi sekoavansa.

- L-ue t-arinn-a! Tarr-ina on si-nnun! Lue tarina, padawan!

Vellu huusi. Kesti monta sekuntia, ennen kuin hän ymmärsi olevansa omassa sängyssään. Lakanat olivat hiestä märät. Vellu sulki silmänsä ja yritti rauhoittua, se oli vaikeaa. Oli lauantain ja sunnuntain välinen yö, kello oli puoli neljä. Tämä ei ollut ensimmäinen uni jonka Vellu oli nähnyt TCH Snookerista kuluneen viikon aikana, mutta tämä oli ylivoimaisesti pahin. "Tarina"? Vellu nousi sängystä. Ymmärtämättä mitä teki, hän asteli tietokoneen luo. Koneen käynnistyminen tuntui kestävän ikuisuuden. Vellu näpytteli vapisevin sormin TCH Snookerin webbisivujen osoitteen. Hän katsoi aloitussivun vasemmassa laidassa olevaa linkkisaraketta. Jokin oli muuttunut. Siinä missä ennen oli ollut linkki TCH Saagaan, oli nyt linkki jossa luki "TCH Tarinat". Vellu klikkasi linkkiä. Sen takaa avautui sivu, jossa oli kaksi uuttua linkkiä. Ensimmäisessä luki "Alkuperäinen TCH-saaga". Vellu klikkasi linkkiä todeten, että sen takaa löytyi saaga jonka hänkin oli lukenut. Nopeasti hän palasi edelliselle sivulle. Hän oli huutaa ääneen kun luki toisen linkin tekstin; "Padawanin tarina". Vastahakoisesti Vellu klikkasi linkkiä. Sen takaa löytyi muutama linkki lisää, hän klikkasi ensimmäistä, jossa luki "Esinäytös", ja alkoi lukea.

- "Valmis! Vellu näytti tyytyväiseltä ja helpottuneelta. Hän siemaisi pohjat Sandelsista ja sammutti läppärin tarkistettuaan huolellisesti että oli tallentanut muutokset dokumenttiin ja ottanut siitä vielä varmuuskopion…"

Vellu tuijotti alas neljännen kerroksen parvekkeeltaan. Hän ei ollut varma oliko edes sammuttanut tietokonetta ennen kuin oli rynnännyt pois makuuhuoneesta. Hän hengitti kiivaasti ja pelkäsi pyörtyvänsä.


Tarinan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa