5. Luku: Mascot


Tarinan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa

Vellu käveli sisään ravintolaan. Hän oli saanut auton parkkiin puolen korttelinvälin päähän Café Mascotista. Hän ei ollut varma, oliko hänen soveliasta ottaa itselleen tuoppia - hänhän voisi vielä joutua tänään ajamaankin. Niinpä hän päätti ensin etsiä TCH Snookerin seurueen. Ravintola oli jakautunut ala- ja yläkertaan. Alakerran läpi kuljettuaan Vellu ei ollut havainnut jälkeäkään etsimästään, joten hän käveli rappuset ylös ja jatkoi etsintäänsä. Pian porukka löytyi nurkkapöydästä. Vellu heilautti kättään, otti itselleen tuolin ja istuutui. Sempai loi häneen ystävällisen katseen ja virkkoi:

- No, pikkuinen - Velluhan sun nimi oli? Et kai pelästynyt?

Muutkin hymyilivät hänelle hyväntahtoisesti. Vellu vakuutteli reippaaseen sävyyn, ettei hän ihan vähästä säikkynyt. Nyt Sempain vieressä oleva mies puuttui puheeseen, hänen nimensä oli kai Markku. Lisäksi hänet tunnettiin oudoilla nimillä Liekehtivä lisensiaatti ja Pyynö.

- Hae ihmeessä itsellesi juotavaa. Ja tuo samalla meille muillekin. Mulle ja Sipelle tuopit ja Sempaille vettä. Luppikselle sidukkaa.

Vellu epäröi hetken. Tämän havaittuaan Markku kiirehti jatkamaan.

- Niin kyllä me kaikki haemme vuorollamme kierroksen. Emme me sentään niin sikoja ole että maksattaisimme kaljat hangaroundeilla. Vaikka niille tietty aina jotain jäynää keksitäänkin.

Vellu naurahti, nousi tuoliltaan ja lähti takaisin alakertaan. Mennessään hän tuumi, että ihan OK porukkaahan tämä lopulta tuntui olevan. Jos tuo auton pesu jäisi pahimmaksi jäynäksi, hän oli päässyt itse asiassa aika vähällä. Samassa hän olikin jo baaritiskillä.

- Moro. Kolme isoo kolmosta, omppusiideri ja jäävesi.
- Tuleeks tää tilaus TCH Snookerin pöytään?
- Tota… joo.

Baarimikko alkoi laskea tuoppeihin olutta ja siideriä. Sitten hän otti pitkän, oudonmallisen drinkkilasin ja laski siihen vettä. Seuraavaksi hän alkoi paloitella hedelmiä ja tehdä paljon muutakin minkä tarkoitus ei Vellulle avautunut. Viiden minuutin kuluttua Vellulla oli edessään neljä tuoppia ja lasi, jossa oli veden lisäksi kuutta hedelmää viipaloituna, kaksi soihtua, sekä tanssiva Elvis-nukke joka lauloi Mombasaa. Vellu oli jo tullut siihen tulokseen, että tämä oli niitä päiviä jolloin kannatti välttää tyhmiä kysymyksiä. Niinpä hän vain maksoi juomat ja prikan saatuaan lähti yläkertaan. Päästyään omaan pöytäänsä Vellu laski lasit pöydälle ja istuutui. Kaikki katsoivat kiinnostuneina Sempain vesilasia. Sempai itse myhäili ja siemaisi kulauksen, Sempain oli ilmeisesti määrä ajaa vielä tänään.

Kolmisen tuntia seurue istui baarissa. Vellu osallistui ajoittain keskusteluun, mutta suurimman osan ajasta hän vain kuunteli hämillään. Keskustelussa ei tuntunut olevan päätä eikä häntää. Aina kun Vellu oli pääsevinään kärryille, keskustelun suunta muuttui. Välillä Vellu epäili että häntä edelleen testattiin, olo oli kuin piilokamerassa. Kun Sipe jossain vaiheessa iltaa lähti vessaan, Vellu lyöttäytyi mukaan. Kun kaverukset sitten olivat viereisillä laareilla suorittamassa tyhjennystä, Vellu kysyi:

- Onks noi jätkät viimeisen kakskyt minuuttia puhuneet runkkaamisesta?
- No oikeestaan ei. Ravistaminen on vähän eri juttu. Se on sillai niinku spritualistisempaa. Sempai selitti tän mulle kerran, se laski housunsa ja…
- Juu kiitti ei tarvi. Onks se Effen Fahl joku Sempain sukulainen?
- Ei kun se on joku tieteellinen instrumentti.
- Niin nää jätkät on oikeesti jotain tutkijoita vai?
- Sempai ja Pyynö on, Javakoodaaja koodaa.
- Mitä?
- Javaa.
- Mites tää kaveri joka ei tullu baariin?
- Ne sanoo sitä Kastelijaks, se on kai joku puutarhuri. Yleensä ne puhuu Sempain kanssa lätkästä. Sempai kannattaa jotain Riihimäen Palloseuraa ja tällä Kastelijalla on vissiin Jokerien kausari. Mulla muuten ehty jo, mennäänkö.
- Mennään.

Heidän poistuessaan miestenhuoneesta TCH Snooker oli jo tekemässä lähtöä. Kuljettajana Sempai oli päättänyt että "Sanat on sanottu, laulut laulettu". Ja sitten jotain jostain kauniista kuikasta. Kadulle päästyään seurue jakaantui kahtia. Varsinaisjäsenet kävelivät autolle, Sipe ja Vellu lähtivät metroaseman suuntaan. Sipen bussi lähtisi lähistöltä. Kävellessään Vellu, jotain sanoakseen, kysyi Sipeltä:

- Luuletko että ens kerralla mä pääsen jo pelaamaan?
- Ihan varmasti. Sempai piti susta. Meillä on aiemminkin ollu jokunen yrittäjä, ne Sempai on lempannu heti nähtyään ne. Se että sut kelpuutettiin heti Mascotiin on kova juttu.
- Kiva kuulla. Tuoltaks sun dösä lähtee?
- Joo, kattellaan viikon päästä.
- Kattellaan. Moi.

Vellu saapui kotiinsa ja katsoi kelloa. Kaksi. Keskiviikkona olisi aikainen herätys, joten Vellu päätti käydä saman tien nukkumaan. Kuluneessa päivässä olisi paljon sulateltavaa. Viimeinen ajatus ennen nukahtamista oli, että seuraavan viikon ajaksi hän työntäisi TCH Snookerin kauas pois ajatuksistaan. Siinä hän erehtyi pahoin.


Tarinan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa