3. Luku: Jäniksenkolon reunalla


Tarinan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa

Oli tiistai-ilta, kello oli hieman yli seitsemän, kun ovikello soi. Vellu meni avaamaan ja löysi oven takaa Sipen, kuten tiesi odottaakin löytävänsä. Miehet tervehtivät vähäsanaisesti. Kun Sipe oli saanut päällysvaatteet riisuttua päältään, kaverukset siirtyivät olohuoneeseen.

- Ottasiks sä jotain? Bissee?
- Ei kiitti. Ja parempi että säkän et ota. Sun kandee alottaa selvinpäin.
- Ooks sä tosissas?

Vellu katsoi Sipeen epäuskoisesti. Sipe huomasi tämän ja jatkoi:

- Niin kato, Sempai ei tykkää siitä että uudet naamat ottaa liikaa profiilia kerhossa.
- Sempai. Se oli se kerhon johtaja vai?
- Joo. Tota hei Vellu...

Sipe aikoi sanoa jotain, mutta ei selvästi oikein tiennyt miten aloittaa. Sitten hän sanoi:

- Mä tiedän että tää on susta vähän outoo. Ja kyllä mä oon huomannu että sä oot kummastellu mua ja mun reaktioita kun me ollaan puhuttu näistä jutuista. Mut sun pitää tajuta et tää ei oo mikään normaali urheiluseura. Nää jätkät on ehkä kovinta mitä tästä kaupungista löytyy. Tai tästä maasta. Niillä on ihan eri meininki tähän lajiin ja koko touhuun ku kellään muulla. Mä meinaan vaan et alkuun susta voi moni asia tuntua vähä oudolta. Sun pitää vaa antaa vähä ajan kulua, kyl sä siihen sisään pääset.
- Kuinka kauan sä olet ollu tässä mukana?
- Jotain nelisen kuukautta.
- Joks oot lyöny half-centuryn?

Sipe jäi tuijottamaan Vellua suu auki, mutta sitten hän näytti ymmärtävän ja sanoi hymyillen:

- Vellu hei. Tiedät sä et sä olisit ihan yhtä hyvin voinu kysyä multa oonks mä juossu satasen alle kaheksan sekunnin?
- Jaa kui?
- Half-century on mahdoton. Siis kyllähän pöydällä tarpeeks palloja on, mut ei sen lyöminen oo mahdollista. Kellekään.

Vellu oli hetken hiljaa eikä oikein tiennyt mitä sanoa. Sitten hän kysyi:

- Mitä sä sekoilet? Oonhan mä nähny Eurosportilta monta kertaa kun ne on lyöny pitkälle yli sadan breikkejä.

Sipe hymyili Vellulle ja näytti lähes isälliseltä alkaessaan selittää.

- Vellu, kaikki toi on täyttä fuulaa. Sempai selitti tän mulle. Ne Eurosportin lähetykset on pelkkää Kansainyhteisön propagandaa. Eurosportin tärkein rahoittaja on MI5. Ihan samanlaista polittiista skeidaa kuin jenkkien feikatut kuulennot. Oikeasti maailmanennätysbreikki on vähän yli kahdenkymmenen. Meidän jengissä on kaks jotka ovat lyöneet viistoista. Mun enkka on yheksän.

Viimeisen lauseen sanoessaan Sipe näytti aidosti ylpeältä. Sitten Vellu kysyi:

- Miten sä löysit tän kerhon? Oliks niitten sivuille joku linkki jossain vai kuinka?
- Mä vaan törmäsin niihin. Tai itse asiassa mä olin jo jonkin aikaa etsiny kerhoa johon liittyä. Mut kyllä sä mut tunnet, en mä oo sellanen tyyppi että mä tekisin tollasia valintoja joidenkin nettisivujen perusteella. Mä kiersin Stadin saleilla ja kattelin vierestä kuinka eri kerhojen jannut pelas. Mua kiinnosti nähdä miten ammattitaitosia ne on, enkä mä nyt tarkota niinkään pelitaitoja, vaan ihan koko sitä suhtautumista siihen juttuun.
- No mikä näissä tyypeissä sitten kolahti?
- No näiden jätkien otteista näky heti sellanen määrätietosuus ja pedanttisuus mitä muilla ei ollu. Ei muut kiinnittäny huomioo sellasiin juttuihin ku peliä edeltävä ruokavalio, pelin aikana tapahtuva tankkaus ja tällasta. Nää on ihan aikaansa edellä. Mut kyl se ratkaseva juttu oli se niiden reaaliaikainen tuloskirjausautomaatio.
- Siis mikä?
- Tiedät sä bilissaleilla kun on snookerin pelaajia varten niitä pistelaskutauluja?
- Joo.
- No nää jätkät ei käytä sellasia, niillä on softa!
- Älä helvetissä!
- Ihan vitun ammattimaista meininkiä. Ja se softa on jumalauta Sempain itte koodaama, voit sä kuvitella?
- No on kyllä aika asialle omistautunutta porukkaa.

Kaverusten keskustellessa TCH Snookerista kello oli ehtinyt noin puoli kahdeksaan. Tuolloin Sipen kännykkä soi.

- Sori, tää on Sempai. Mä otan tän... Sipe. Joo. Okei. Hoituu. Nähdään. Moi.

Sipe sulki puhelimen, nousi tuoliltaan ja sanoi:

- Joo, nostetaan kytkintä.
- Ai alkaaks se jo, eiks se ollu vasta kasilta?
- Joo eiku me mennään jonottaan meille pöytää. Sempai ja muut on vetämässä tankkausta.

Vellun teki mieli esittää asiaan liittyen pari kysymystä, mutta malttoi mielensä. Miehet pukivat takit ylleen ja lähtivät kohti lähistöllä sijaitsevaa biljardisalia.


Tarinan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa