|
|
11. Luku: EpätoivoTarinan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa Vellu istui kalliolaisessa keskiolutravintolassa. Hän oli juonut yhden tuopin, toinen oli puolivälissä. Hän ei ollut tullut ravintolaan oluen takia. Hän ei vain kestänyt olla kotonaan, ja kouluun menoa hän ei ollut edes harkinnut. Koti oli viimepäivinä muuttunut ahdistavaksi paikaksi. Joka paikka siellä toi tavalla tai toisella mieleen ne hirvittävät painajaiset joiden syövereihin hän oli vajonnut. Viimeinen tikki oli ollut Padawanin tarina, jonka hän oli lukenut alusta loppuun edellisyön painajaisesta herättyään. Vellun oli ollut pakko päästä asunnostaan pois. Aamun tunnit hän oli vain vaellellut kaduilla, ensimmäisen ravintolan avattua ovensa hän oli mennyt sisään. Vaikka hän oli juonut vasta vähän toista tuopillista keskiolutta, hän tunsi olonsa humaltuneeksi. Ei kuitenkaan mukavalla tavalla raukeaksi, vaan loputtoman voipuneeksi. Univelka alkoi kantaa veroaan. Padawanin tarina TCH Snookerin verkkosivuilla oli ehtinyt lukuun kymmenen. Alkaessaan lukea tarinaa Vellu oli ottanut sen asenteen, että kaikelle oli oltava looginen selitys. Lukuun viisi asti hän oli voinut mielestään selittää kaiken järkevästi, joten kuten. Hän oli ollut varma, että koko juttu oli ollut hänelle tehty käytännön pila, ja homman primus motorina olisi Sipe. Kaikki mitä noissa luvuissa kuvattiin, oli sellaista jonka Sipe olisi voinut saada selville heidän välisistään keskusteluista. Eihän Vellu voinut mitenkään muistaa tarkasti mitä oli Sipelle kertonut. Tai mitä oli esimerkiksi Sepolle sanonut. Ja tunsihan Sipekin Sepon. Kaikki teoriat olivat kuitenkin romahtaneet, kun Vellu oli silmät kauhun kyynelissä lukenut läpi luvun kuusi. Unistaan Vellu ei ollut kertonut kenellekään, siitä hän oli varma. Karmein järkytys oli ollut sitten luku kymmenen, jossa kuvattiin yksityiskohtaisesti uni, josta hän juuri oli herännyt. Vellu ei enää kyseenalaistanut mielenterveyttään, hän alkoi hyväksyä tosiasian, että oli hullu. Kun Vellu oli tyhjentänyt neljännen tuopin, hänen silmänsä osuivat johonkin baarin nurkassa. Asiakaskäytössä oleva tietokone. Kallion keskikaljaräkälässä. Olut oli hieman lisännyt hänen uhmakkuuttaan, kaikesta väsymyksestä huolimatta hän oli saanut aikaan pienen nousuhumalan tapaisen. Edelleen hän tunsi itsensä nurkkaan ahdistetuksi eläimeksi, mutta enää hän ei kyyristellyt nurkassa odottamassa iskua, nyt hän tunsi voivansa iskeä. Hän kysyi baarinpitäjältä netin käyttöpolitiikasta ja saatuaan taksat selville hän osti tuopin ja asteli koneen luo. Padawanin tarinaan oli ilmestynyt luku yksitoista. Vellu hörppäsi tuopistaan, karaisi mielensä ja klikkasi linkkiä. "Vellu istui kalliolaisessa keskiolutravintolassa. Hän oli juonut yhden tuopin, toinen oli puolivälissä. Hän ei ollut tullut ravintolaan oluen takia…" Tarina oli siis ehtinyt jo lähes nykyhetkeen. Vellu luki tarinaa täysin ilmeettömänä, välillä hän maistoi tuopistaan. Luku loppui sanoihin "Vellu ei enää kyseenalaistanut mielenterveyttään, hän alkoi hyväksyä tosiasian, että oli hullu." Ei sanaakaan siitä että hän oli tullut tietokoneelle. Tarina ei siis toistanut joka hetkeä hänen elämästään. Eihän se ollut sitä tehnyt tähänkään asti. Vellu klikkasi itsensä takaisin tarinan pääsivulle. Sitten hän jähmettyi. Hän kumosi koko lopun tuopillisen yhdellä kulauksella ja jäi tuijottamaan sivulle ilmestynyttä kahdennentoista luvun nimeä. 12. Luku: Kaikki päättyy kuolemaan Vellu tunsi kaiken hetkeä aiemmin kerätyn rohkeuden kaikkoavan. Hän ei kyennyt hillitsemään kehonsa vapinaa. Sitten hän havaitsi, että ravintolan seiniä peittivät raskaat verenpunaiset verhot. Lattiassa oli mustavalkoinen sahalaitakuvio. Tarinan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa |