1. Luku: Salaisuus


Tarinan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa

Vellu istui metrossa. Hänen asuntonsa sijaitsi Hakaniemessä aivan metroaseman läheisyydessä. Sijainti oli siis mitä mainioin, keskustaan pääsi metrolla muutamassa minuutissa. Asunnon omisti joku Vellun isän sukulainen, vuokra oli näin varsin kohtuullinen. Inhosta väristen Vellu oli katsellut HOAS:n kämppiä, joissa hänen ystäviensä oli pakko majailla. Eläköön Iris-isotäti. Ei Vellu kuitenkaan asuntoasioita ajatellut lyhyen metromatkan aikana. Hänen mielensä askarteli Sipessä ja tämän omituisessa käytöksessä. Sipe oli löytänyt jonkin uuden harrastuksen. Ja kun Vellu oli tiedustellut asiasta enemmän, Sipe oli mennyt puihin. Mikä ihme siitä teki niin salaperäisen asian, että sitä ei voinut puhelimessa sanoa? Eihän asiaan vain liittynyt jotain laittomuuksia. Ensimmäiseksi Vellulle oli tullut mieleen, että Sipe olisi alkanut autoharrastajakavereidensa kanssa ajaa joitain katukisoja viritetyillä rasseilla. Sittenkin, miksi Sipe pelkäsi puhua asiasta Vellulle? Ja mikä omituisinta, hän kuitenkin halusi tavata. Tuntui siltä että asia vaivasi Sipeä.

Vellu tunsi olonsa sekä hermostuneeksi että innostuneen jännittyneeksi astuessaan metrosta rautatieaseman metropysäkillä. Sipe oli hänen ystävänsä, vieläpä hyvä ystävä, mutta kaikki laittomuuteen viittaava pelotti Vellua. Päättäväisesti Vellu kuitenkin lähti astelemaan kohti City-käytävää, jota pitkin hän pääsisi Stockan kulmalle, josta olikin enää kivenheitto Bakers Pubiin. Fear of the Dark otti Vellun vastaan hänen astellessaan Bakersin rinteessä sijaitsevasta sisäänkäynnistä sisään ravintolaan. Nopealla vilkaisulla Vellu havaitsi Sipen istuvan pöydässä edessään tuoppi ja aski punaista Norttia. Samassa Sipe huomasi Vellun ja heilautti tälle kättään. Vellu vastasi tervehdykseen ja suuntasi baaritiskille. Saatuaan itselleen tuopin Vellu asteli Sipen pöydän luo ja istui. Sipe hymyili ja aloitti puheen.

- No niin. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Mitä siitä on, jotain puoli vuotta?
- Suunnilleen. Mites sulla? Kuis bisnekset sujuu?
- Ei valittamista. Ei tässä rikastuun pääse mutta ihan kivasti tällä elää. Kun ei ihan kaikkee verottajalle kerro. Oon aikeissa ostaa kämpän.
- Älä? Mistä?

Noin viidentoista minuutin ajan keskustelu sujui sivuten kaikkia tavanomaisia seikkoja mistä ihmiset puhuvat kun eivät ole tavanneet toisiaan puoleen vuoteen. Sipeä kiinnosti kuulla Vellun opinnoista, vaikka hänellä itsellään ei selvästikään ollut ikävä ammattikorkeaan. Jossain välissä Sipe kävi pyytämässä baarimikolta Wild Childin, Bakers oli yksi niistä harvoista Helsingin ravintoloista joissa baarimikko soitti toiveita. Lopulta Vellu ei enää voinut malttaa mieltään, vaan hänen oli pakko ottaa puheeksi puhelimessa sivuttu aihe.

- Tota… Sipe hei. Kun me tossa aiemmin puhuttiin puhelimessa, sä kuulostit hirveen salamyhkäseltä kun sä puhuit jostain sun uudesta harrastuksesta.

Samassa Sipe vakavoitui. Hän otti pitkän huikan oluestaan ja sytytti savukkeen.

- Niin että voisiks sä nyt kertoo edes että mikä se sun harrastus on? Vai onko se salaisuus?

Mikä ihmeen salaisuus se nyt olisi, itsehän Sipe oli ehdottanut tätä tapaamista. Vellu ei kuitenkaan halunnut kuulostaa siltä että patistaisi Sipeä. Lopulta Sipe sanoi:

- Mä oon ruvennu pelaan snookeria.

Vellu tuijotti Sipeä typertyneenä. Johan oli melkoinen antikliimaksi. Vellu oli odottanut jotain räväkkää. Jotain vaarallista, mahdollisesti jotain laitonta. Venäläistä rulettia. Järjestettyjä katutappeluita, teipattujen marsujen panemista. Vittu edes base-hyppyä. Ja nyt kävi ilmi että Sipe oli vaihtanut yhden biljardin muodon toiseen. Ja vielä siihen jota britit pelaavat ylähuulet jäykkinä mirrit kaulassa. Vellu alkoi vähitellen epäillä Sipen menettäneen järkensä. Lopulta, kun Sipe ei vaikuttanut jatkavan, Vellu kysyi:

- Siis ymmärsinkö mä oikein? Siis sä puhut snookerista, siitä brittiläisestä biljardista? Ettei se oo mikään peitenimi jollekin elämyshakuiselle genitaaliamputaatiolle?
- No snooker on snookeria. Steve Davis, Stephen Hendry, Jimmy White. Kyllä sä tiedät mistä puhutaan, mitä sä nyt meinaat?

Vellu tarkasteli hetken ystäväänsä. Sipe vaikutti hieman närkästyneeltä ja… hämmästyneeltä. Ikään kuin Sipe ei olisi lainkaan ymmärtänyt Vellun reaktioita. Kaikesta päätellen Sipe oli odottanut Vellun ragoivan samoin kuin Vellu oli kuvitellut ragoivansa saatuaan kuulla ystävänsä ryhtyneen mukaan kurdistanilaiseen orjakauppaan. Vellu ei voinut käsittää miksi.

- Sipe kuule. Mä olen nyt suoraan sanoen aika kuutamolla. Sä oot ruvennu pelaan snookeria, fine. Miks sä käyttäydyt niinkuin siinä olis jotain erikoista tai salaista, saatika vaarallista?

Sipe loi Velluun pitkän katseen ja sanoi sitten:

- Sä et siis todellakaan tiedä?

Vellun pudistettua päätään Sipe jatkoi.

- Snooker on… ehkä vaarallisin taito mitä ihmisellä voi olla. Tai pikemminkin ne henkiset voimavarat tai siis… en mä suoraan sanoen itsekään ole vielä kauhean sisällä. Mutta ne tyypit, ne pystyy Vellu mihin tahansa.
- Mitkä tyypit?

Taas Sipe vaikutti epäröivältä. Sitten hän kulautti tuoppinsa tyhjäksi ja kysyi:

- Asuks sä vielä siellä Hagiksessa?
- Joo.
- Ja sullon netti?
- On.
- Mennään.

Kaksikymmentäviisi minuuttia myöhemmin he olivat Vellun asunnolla ja Sipe istui läppärin edessä. Kun läppäri oli saanut buutattua itsensä, Sipe avasi nettiselaimen. Selaimen ikkunan avauduttua Sipe kirjoitti URL-kenttään:

http://www.tchsnooker.com


Tarinan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa