Esinäytös


Tarinan pääsivulle Seuraava osa

- Valmis!

Vellu näytti tyytyväiseltä ja helpottuneelta. Hän siemaisi pohjat Sandelsista ja sammutti läppärin tarkistettuaan huolellisesti että oli tallentanut muutokset dokumenttiin ja ottanut siitä vielä varmuuskopion muistitikulle. Vellu oli itseensä tyytyväinen ja syystäkin. Oli vasta perjantai-ilta, kello oli vähän yli kuuden, ja Vellu oli jo saanut valmiiksi harjoitustyön raportin, jonka deadline oli seuraavana maanantaina. Nyt koko viikonlopun voisi käyttää rentoutumiseen ja kenties myös juhlimiseen. Vellu tarttui puhelimeen ja soitti Jakelle. Jake oli hänen opiskelutoverinsa ammattikorkean markkinointilinjalta. Muutaman tuuttauksen jälkeen Jake vastasi puhelimeen.

- Jake.
- Vellu moro.
- Moi.
- Mitäs äijä, et muutamalle oluselle lähtis?
- Ei nyt on vähän paha. Se harkkatyön deadline on maanantaina ja mä en oo oikeestaan vielä edes kunnolla alottanu. Taitaa mun viikonloppu olla siinä. Kattellaan ens viikolla uudestaan.
- No näinhän se pitää tehä. Työn iloa. Moi.
- Moi.

Vellu katkaisi puhelun ja valitsi Sepon numeron. Vastaus oli kuitenkin sama kuin Jakella, harkkatyö painoi. Melko pian Vellu oli soittanut läpi kaikki läheisimmät opiskelukaverinsa, ja saanut todeta että oli itse ainoa joka oli hoitanut harjoitustyön ajoissa pois päiväjärjestyksestä. Vellu oli kotoisin Kangasalta, hän oli muuttanut Helsinkiin opiskelemaan kaksi vuotta aiemmin, eikä tuntenut kaupungista oikein ketään opiskelupiiriensä ulkopuolelta. Hetken mietittyään Vellu päätti kokeilla viimeistä valttikorttiaan, Sipeä. Sipe oli ollut hänen paras ystävänsä AMK:ssa, mutta tämä oli lopettanut opintonsa ensimmäisen vuoden jälkeen. Tuon jälkeen Vellu ja Sipe olivat tavanneet muutaman kerran, edellisestä kerrasta oli jo lähes puoli vuotta. Vellun tietämän mukaan Sipe oli parin ystävänsä kanssa perustanut autokorjaamon. Sipellä ei ollut alalle koulutusta, mutta hän oli rassaillut autoja koko ikänsä ja tunsi ne kyllä siinä missä koulut käynyt mekaanikkokin. Vellu valitsi numeron ja jäi odottamaan. Pian hän kuuli Sipen äänen puhelimesta.

- No mitä ukko? Eipäs oo sustakaan kuulunu aikoihin, kuis kulkee?
- Seim'ou, seim'ou. Opiskelua ja pakertamista. Sain just Lahtisen kurssin harkkatyön väännettyä. Kai sä muistat Lahtisen?
- Voisinpa unohtaa. Mut oliks sulla oikeen asiaakin?
- Ihan aattelin kaljalle kysyä. Niin ja voishan sitä bilistäkin hakata pitkästä aikaa.
- Poolia vai? Kuule ei nappaa enää.
- Jaa hä? Ennen sä jaksoit takoo sitä vaikka vuorokauden putkeen.
- Kaks. Mutta mä oon löytäny jotain parempaa.
- Mitä?

Sipe oli hetken hiljaa, ikään kuin olisi epäröinyt. Sitten hän sanoi:

- Jutellaan kaljalla. Pääset sä Bakersiin seiskaksi?
- Pääsen.
- Nähdään siellä. Moi.

Tarinan pääsivulle Seuraava osa