TCH Saaga, osa 1


Saagan pääsivulle Seuraava osa

Suomen biljardiharrastajain liiton jäsenlehden Keppi tanassa maaliskuun numero 2005. Päätoimittaja Sulevi Isopussin raportti.

Alkuvuosi 2005 on ollut Suomen biljardiharrastajain keskuudessa levottomuuden aikaa. Toimitukseemme on sadellut läjäpäin kyselyjä uudesta, hiljattain perustetusta snooker-kerhosta nimeltä TCH Snooker. Varsinkin pääkaupungin biljardiharrastajat ovat olleet huolissaan uuden kerhon kyseenalaisesta maineesta ja sen aiheuttamasta kielteisestä julkisuudesta lajillemme. Koska lehtemme tavoite on palvella jäsenistöämme kaikin tavoin, päätimme tutustua TCH Snookerin toimintaan paikan päällä, eräällä biljardisalilla Helsingin Kalliossa. Surullinen raportti seuraavassa.

S. Isopussi, päätoimittaja


Saavuttuani salille tiistai-iltana maaliskuun kahdeksantena, tähyilin alkajaisiksi ympärilleni. Vaikka sali oli pullollaan biljardin harrastajia, erottui TCH Snooker joukosta kuin mätä omena boolista. Heidän räikeän asiaton käytöksensä ja rikollisen huono lyöntipallon hallintansa olivat saada vatsani kääntymään ympäri. Voi vain ihmetellä kerhon jäsenten röyhkeyttä jopa retostella taitamattomuudellaan aina kerhon nimeä myöten. Kuitenkin heidän pelissään oli samaa tenhoa kuin pahassa liikenneonnettomuudessa; vaikka sen katsominen iljettää, ei sitä kuitenkaan voi olla vilkuilematta.

Kerhoa näyttää johtavan jonkinmoinen maaninen kylähullu, joka nimittää itseään Sempaiksi. Sempaihan tarkoittaa japaniksi vanhempaa tai kokeneempaa. Termiä käytetään Suomessakin taistelulajien yhteydessä merkityksessä ohjaaja tai kouluttaja. Moinen itsetehostus jättää meidät vain arvailemaan miehen genitaalien dimensioita. Hänellä väitetään olevan diplomi-insinöörin tutkinto. Oman mielenrauhani vuoksi toivon sen olevan peräisin Bikiniatollien avoimen yliopiston kirjekursseilta. Oma mielikuvani miehestä on taitamaton, vastenmielinen ja äänekäs. Miehen pitkä tukka, hoitamaton parta sekä boheemin oloinen ulkonäkö ja käytös tuovat mieleen apuraharunoilijan ja punkbändin basistin risteymän ennemmin kuin akateemisesti sivistyneen herrasmieslajin harrastajan.

Yhtä kerhon jäsentä kutsutaan mystisellä nimellä Liekehtivä lisensiaatti. Kyseessä lienee jokin Kallion slangi-ilmaisu. Asiantuntijamme mukaan hän on joko "huoranhakkaaja", eli mies joka pahoinpitelee ilotyttöä, joka on pimittänyt sutenööriltään rahaa, tai vaihtoehtoisesti heroiinin laimentaja. Jälkimmäiseen viittaa ainakin se, että mies itse oli kyseisenä iltana kovassa pöllyssä. Ainakin jos jotain voi päätellä hänen mielipuolisen hilpeästä hekottelustaan, vaikka hänen pelinsä näytti kulkevan kuin Moskovan metro. Myös snookeriin keskeisesti kuuluvat restit tuntuivat herättävän hänessä selittämätöntä hilpeyttä. Jostain syystä kerhon muut jälkeenjääneet sekakäyttäjät vertaavat häntä kovin äänekkäästi snooker-legenda Jimmy Whiteen. Olin ymmärtävinäni, että he pitävät tätä lisensiaattia hyvänä keskipussittajana. Syy tähän ei selvinnyt.

Kolmanneksi huomioni kiinnittyy kerhon silmiinpistävään kaljuun militanttiin. Hänestä minun oli kaikkein vaikeinta saada otetta. Hänessä nököhampainen javakoodaaja yhdistyy selittämättömällä tavalla kaasumäntä kädessä onanoivaan sotahulluun ja ooppiumihuuruiseen kung fu -mestariin. Mies tuntuu olevan Hong Kong -pätkien kökköjen one-linereiden kaatopaikka. Hänen tapansa kommunikoida yhtäältä näennäisitämaisen näennäissyvällisen näennäisviisaasti, ja seuraavana hetkenä keuhkota bosoneista, unixista ja raskaista singoista on mielestäni ilmeinen mielisairauden merkki. Kaikista kolmesta mainitusta kuvatuksesta juuri hän on mielestäni heikoimmin kiinni todellisuudessa. Hän on muun muassa toistuvasti nimittänyt itseään tomaatiksi. Vihannes hän kyllä on. Kaikkein surkuhupaisin piirre miehessä on kuitenkin se, että lyötyään huonon lyönnin hänellä on tapana syyttää itse peliä vialliseksi!

Tulin sattumalta ajoittaneeksi tarkkailumatkani varsin mielenkiintoiseen iltaan. Tänään kerho vaikutti nimittäin saaneen neljännen jäsenen. Ensi vaikutelmani hänestä olivat kuitenkin hämmentäviä. Hän vaikutti siivolta, hillityltä, jopa miellyttävältä. Hän ei melunnut, ei käyttäytynyt epäkunnioittavasti lajia kohtaan, eikä varsinkaan hutkinut biljardipöytiä peniksellään, kuten kerhon muiden jäsenten tiedetään tehneen. Haistoin palaneen käryä. Haastatellessani salin muita asiakkaita sain epäilyksilleni vahvistusta. Eräät väittivät hänen olevan elämyksien metsästäjä, joka "…todennäköisesti seuraavaksi menee panemaan jääkarhuja." Salin pitäjän mielestä hän oli juuri se "…pillukauppias jonka huoria se lisuri hakkaa." Uskottavimman selityksen tarjosi eräs kulmapöydän tarkkasilmäinen kaisaveteraani, joka kertoi mysteerimiehen olevan "…joko Atarin tai Suojelupoliisin kerhoon soluttama kyttä. Huonohan sen naamiointi on, mutta näyttää se noihin aivoinvalideihin uppoavan."

TCH Snookerin poistuttua rakennuksesta haastattelin vielä pitkän tovin muita salin asiakkaita. TCH Snooker tuntuu jakavan biljardin harrastajien mielipiteet; toiset vihaavat sitä, toiset halveksivat sitä. Seuraavassa otteita haastatteluista.

"Ei kyllä tää ihan hirveeks on menny. Se yks juippi briteissä käyttää bandanaa ja nyt tänne on pesiytyny tommosia. Mä jo luulin että tää tästä tokenee kun se O'Sullivanin retku leikkas tukkansa. Ei kyllä loppu tulee…" Martti, 62.

"Ennen tänne saatto tulla tyttöporukallakin rentoutuun mutta ei kyllä enää kun on tollasia kiilusilmäsiä pervoja jotka hakkaa kaikkee liikkuvaa niillä surkeen pienillä kaluillaan. Häkkiin tommoset!" Pirjo, 39.

"Ne huutaa aina isoon ääneen kuinka ne ei osaa pelata ku ne on vetäny kiinalaista. Ja muutenkin niiden etniset stereotyypit on niinku vähä loukkaavii." Wang Li, 16 ja Xu Huang, 17.

"Ne paskat on koko Kallion häpee. Joka vitun tiistai ne riehuu Maskotissa niin ettei siellä kukaan viihdy. Mä oon yrittäny niitä hillitä mutta eihän ne järkee kuuntele. Eikä ne suostu edes vääntään kättä." Jore, 47.

"Vanhana turenkilaisena mun tekee niin pahaa kun se risunaama retostelee että Hämeenlinnan Pallokerhon pelit on jotenkin sen jutuista kiinni tai jotain. HPK on yli 75 vuotta vanha perinteikäs urheiluseura. Kyllä tää on häpee." Jaana, 51.

"Painukoot vittuun sen softansa kanssa!" Jake, 28.

"Lajillehan tää kaikkein ikävintä on. Tää on kuitenkin 99-prosenttisesti fiksujen ihmisten peli. Ei meitä kaikkia sais leimata samalla. … Niin kyllä se niiden toiminta kieltää pitäisi. Eihän ne nyt sillain suoraan mitään lakeja riko mutta kyllä toi vaan jotenkin niin väärin on." "Pitkän linjan snooker-mies", 42.

"No mähän oon tässä vähän välikädessä, kun nehän on kuitenkin mun asiakkaita. Kyllä mä vähän oon sitä pahinta mesoomista koittanu hillitä mutta en mä oikeen muuta voi. On ne aina kuitenkin laskunsa maksanu. Se hippi juokin vaan limua." Salin pitäjä.

Ainoan myönteisen lausunnon TCH Snookerista antoivat Piripoika ja Japi, 12 ja 13.

"Vittu vähäks ne on siistei. Vittu ihan äijii. Vähäks me liitytää heti ku ne päästää."

TCH Snooker on tullut, ainakin toistaiseksi, jäädäkseen suomalaiseen biljardimaailmaan. Niinpä sen kanssa on opeteltava tulemaan toimeen. Kiukkumme keskelläkin meidän on muistettava, että TCH Snookerin tarina on pohjimmiltaan surullinen. Kerhon jäsenet ovat syrjäytyneitä ihmisraunioita, jotka hakevat elämälleen suuntaa tämän häikäilemättömän ja henkisesti epävakaan Sempain luota. Tällainen johdettu toiminta voisi olla näille hylkiöille jopa hyväksi, ellei se olisi niin ilmeisen autoritääristä ja epätervettä. Kerhon toimintaa nykymuodossaan onkin mahdotonta hyväksyä. Jos edes osa kerhon toimintaan liittyvistä huhuista - sormien katkontaa, anaaliyhdyntää, puolisotilaallisia harjoituksia jossain päin Hämettä - pitää paikkansa, ei sillä saa eikä voi olla sijaa yhteisössämme. Muutoksen on tultava, se kuitenkin vie aikaa. Siihen saakka voin vain toivottaa jäsenistöllemme jaksamista.

Saagan pääsivulle Seuraava osa