|
|
EsinäytösTarinan pääsivulle Seuraava osa Oli synkkä ja myrskyinen yö. Ei sillä että tarinan tulisi alkaa näin, vaan koska oli. Satoi niin vitusti. Mies seisoi kadunkulmassa Helsingin Sörnäisissä ja tuijotti taloa. Itse asiassa mies tuijotti yhtä tiettyä valaistua ikkunaa talon kolmannessa kerroksessa. Samaa jota oli tuijottanut monesti aiemminkin parin viime viikon aikana. Välillä valaistussa huoneessa näkyi liikettä, mikä kertoi miehelle, että huoneessa oli joku. Jos siellä ei olisi ollut ketään, olisikin ollut pirunmoista tuhlausta pitää huone valaistuna. Mies vavahti huomatessaan, että oli taas antanut ajatustensa harhailla. - Minun on mentävä hänen puheilleen. Asian lykkääminen vain tekee kaikesta vaikempaa. Vielä tovin mies seisoi kadunkulmassa. Tuo tovi ei tehnyt hänestä sen märempää kuin hän jo oli. Hetkeä myöhemmin mies seisoi rappukäytävässä kolmannessa kerroksessa. Samassa paikassa jossa oli seissyt useasti ennenkin. Hän tuijotti ovea, johon oli kiinnitetty metallilaatta. Laatta oli koruton ja tummunut. Siihen oli työstetty kolme sanaa jotka kertoivat kaiken tarvittavan. Tarinan pääsivulle Seuraava osa |