xxxx







Lasinen lootus

Lootuksen vartija -turnauksen pääpalkinto. Ei kiertävä.

Kerran kauan sitten, snookerin varhaisina esiaikoina, eli neljä humalaista varpusta, jotka olivat kyllästyneet snookeriin. Eivät ne oikeammin itse peliin olleet kyllästyneet, ainoastaan sen liialliseen haastavuuteen. Eräänä päivänä, varpusten juopoteltua kolme päivää, ne keksivät, että vika ei voinut olla niissä itsessään. Pelin oli oltava viallinen. Viidentenä päivänä viinan sekoittamat varpuset päättivät matkata kauas Peyote-vuorelle tapaamaan snookerin jumalia ja kertomaan heille, mitä mieltä olivat heistä ja heidän sadistisesta pelistään.

Matka Peyote-vuorelle kesti kuusi päivää. Se olisi kestänyt vain kaksi, elleivät varpuset olisi katsoneet tarpeelliseksi pysähtyä jokaisessa matkan varrella olevassa majatalossa ja kestikievarissa. Päästyään vuoren juurelle varpuset lähtivät pelottomina kiipeämään kohti huippua. Matkalla huipulle ne kohtasivat vuoren rinteillä asuvan haisevan erakon, joka halusi vääntää varpusten kanssa kättä. Varpuset olivat kuitenkin tohkeissaan jatkamaan matkaa, eivätkä ottaneet haastetta vastaan. Erakko tiedusteli varpusilta niiden matkan määränpäätä ja tarkoitusta. Kuultuaan varpusten sekavan selostuksen erakko kavahti kauhusta. Hän varoitti varpusia menemästä vuoren huipulle. Snookerin jumalat olivat hänen mukaansa kiivasluontoisia ja arvaamattomia, eikä heitä tulisi tällaisilla julistuksilla häiritä. Varpusten uhoa ei kuitenkaan sammuttanut mikään, ja niinpä ne jatkoivat matkaansa kohti huippua. Viimeiset varoituksen sanat sanottuaan erakko katsoi parhaaksi paeta kauas, ettei häntä vain yhdistettäisi näihin juoppohulluihin uskalikkoihin.

Viimein varpuset saavuttivat Peyote-vuoren huipun. Siellä ne alkoivat uhmakkaasti esittää vaateitaan ja syytöksiään. Jumalat olivat niiden mukaan raukkoja, kun piileksivät vuorella tai taivaassa tai missä helvetissä nyt sitten olivatkin. Pitkään aikaan ei kuitenkaan tapahtunut mitään. Varpuset eivät nähneet jumalista vilaustakaan. Tämä ei tarkoittanut että varpusten invaasio olisi jäänyt jumalilta huomaamatta. Jumalten asuinsijoilla vallitsi tyrmistynyt raivo. Monet jumalista vaativat, että pöyhkeät varpuset ajettaisiin vuorelta pois, toiset vaativat varpusten polttamista salamoilla. Kaikkien hämmästykseksi kuitenkin Q’bohl, jumalista ylin, vaati että varpuset tulisi jättää rauhaan. Toisten jumalten esittäessä raivokkaita vastalauseitaan Q’bohl viittasi heidät vaikenemaan. Ylijumalan päätös oli lopullinen.

Q’bohl piti varpusista. Niiden vulgääri asenne oli jotain, jota snooker hänen mielestään tarvitsi. Toiset jumalista olivat aikeissa tehdä vielä kehitteillä olevasta pelistä herrasmieslajin, mutta Q’bohl vastusti tätä kehitystä. Näistä rääväsuisista varpusista Q’bohl saisi lajille mitä mainioimman keulakuvan. Niinpä kolmantena vuorella viettämänään päivänä varpuset kohtasivat Q’bohlin, joka ilmoitti niille että oli ottanut ne suojelukseensa, ja että nämä olisivat tervetulleita asumaan jumalten pariin.

Saavuttuaan uusille asuinsijoilleen varpuset huomasivat asuvansa kuin jumalat ikään. Niiden käytössä oli asunto, joka oli rakennettu puhtaasta kullasta. Jokaisesta hanasta suihkusi nektaria, joskin varpuset vaativat sen vaihtamista Jaloviinaksi. Asunnon sisäpihalta varpuset löysivät jotain, jonka veroista ne eivät olleet koskaan ennen nähneet. Keskellä sisäpihaa oli snooker-pöytä kaikkine tarvikkeineen. Sen vieressä kasvoi satumaisen kaunis jättimäinen lootus, jonka varsi näytti lasiselta. Lähemmin tarkasteltuna lootuksen varsi todellakin oli hauraan oloista lasia. Yksi varpusista ei voinut vastustaa kiusausta kokeilla viereistä snooker-pöytää. Hämmästyksekseen varpunen sai suoraan aloituslyönnillä punaisen pallon pussiin, ja aloitusbreikki päättyi 63 pisteeseen. Varpusen edellinen ennätys oli ollut 16. Q’bohl hymyili ja kertoi varpusille, että näiden pelitaidot tulisivat täällä vietettynä aikana kohoamaan tasolle, jota varpuset eivät olleet tienneet olevan olemassakaan. Sitten Q’bohl vakavoitui, ja sanoi varoittavaan sävyyn:

- Teidän on kuitenkin varjeltava lasista lootusta. Teidän kohtalonne on kiedottu tuohon kukkaan. Kukka on hauras, kuten kunnia on katoavainen. Pitäkää kukasta hyvä huoli.

Q’bohlin poistuttua varpuset päättivät valita joukostaan yhden, jonka vastuulle kukasta huolehtiminen annettaisiin. Koska kukasta huolehtiminen olisi kunniatehtävä, kaikki varpuset halusivat tehtävän itselleen. Niinpä ne päättivät ratkaista asian snooker-turnauksella, jonka voittaja saisi kunniatehtävän.

Palkinnon luovutus

Klikkaa suurentaaksesi.

Video palkinnon luovuituksesta

Ja niin kerrotaan, että tuo onnekas voittaja, joka sai itselleen kunnian olla lootuksen vartija, itse hajoitti kukan. Myös väitetään, että tämä olisi tapahtunut jo heti ensimmäisenä päivänä. Tämä johti varpusten karkoitukseen vuorelta, sekä kiroukseen. Koskaan ei Drunken Sparrow olisi loistava. Ainaisiksi ajoiksi olisivat kaikki humalaiset varpuset tuomittu taidottomuuteen.

Mutta mitä sanoivat muut varpuset tälle yhdelle onnettomalle? Sitkeästi elävien huhujen mukaan “Tack för ingenting.”

Selitys tapahtuneelle: kuva, videoklippi