Ensimmäinen (hylätty) versio Lasisen lootuksen tarinasta

Kerran kauan sitten, snookerin varhaisina esiaikoina, neljä humalaista varpusta halusi selvittää, kuka heistä on taidoiltaan suurin. Koska varpuset eivät sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta kyenneet saamaan ratkaisua aikaan, he päättivät kysyä asiaa snookerin jumalilta. Niin varpuset matkasivat ylös Peyote-vuorelle, jossa he saattoivat olla niin lähellä jumalia kuin suinkin.

Snookerin jumalat eivät ilahtuneet varpusten vierailusta. Snooker oli vasta muotoutumassa, ja jumalilla kädet täynnä työtä pelin saattamisessa niin turhauttavaksi kuin suinkin. Jumalat kehottivat varpusia poistumaan, mutta varpuset olivat vahvasti humalassa ja siksi riidanhaluisia. Niinpä ne vain ilmoittivat jumalille, etteivät poistuisi vuorelta ennen kuin jumalat olisivat antaneet vastauksensa. Jotkut jumalista halusivat ajaa varpuset pois väkivalloin, mutta jumalista ylin, Q’bohl, kielsi toisia jumalia vahingoittamasta varpusia. Q’bohl ilmoitti varpusille, että kolmen päivän kuluessa hän antaisi näille vastauksen.

Kolmantena päivänä, vahvasti laskuhumalaisten varpusten ollessa vääntämässä kättä vuorella vaeltelevan haisevan erakon kanssa, Q’bohl ilmestyi heille ja ilmoitti tehneensä päätöksen. Tämän sanottuaan Q’bohl katosi. Varpuset jäivät hämillään ihmettelemään, mitä tämä merkitsi. Miksi Q’bohl ei ilmoittanut heille mikä hänen päätöksensä oli? Varpuset eivät ehtineet kuitenkaan virkkaa mitään, kun äkkiä tapahtui jotain ihmeellistä ja odottamatonta. Yksi varpusista muuttui satumaisen kauniiksi, lähes taivaaseen ulottuvaksi, lasiseksi lootuskukaksi. Toiset varpuset katsoivat näkyä ällistyneinä, ne eivät koskaan ennen olleet nähneet mitään noin kaunista. Q’bohl oli totisesti valintansa tehnyt.

Palkinnon luovutus

Kolme muuta varpusta olivat jo tekemässä lähtöä vuorelta, kun äkkiä taivaasta kuului karmiva ääni. Oli kuin joku olisi repinyt taivaan kanteen viillon. Ääntä seurasi hopeinen salama, joka pirstoi hauraan lasikukan siten, että kauniin lootuksen jäännökset jäivät makaamaan Peyote-vuoren rinteille. Silloin varpuset näkivät taivaassa Q’bohlin, joka lausui heille:

- Te sulkaiset houkat! Te viinan kiroamat Gomorran huorat! Te kiipesitte pyhälle vuorelle, mutta millaisin aikein? Vuorenko kunniaksi vai itsenne? Te tulitte pöyhkeästi vaatimaan julistusta. Te halusitte tietää kuka teistä on taidoiltaan suurin. Kuulkaa kun minä sanon teille. Taitoa ei pidä teidän tavoitteleman. Unohtakaa oikeat leikkuut, ne ovat varma tie kiirastuleen. Mutta ennen kaikkea, unohtakaa lyöntipallon hallinta. Sillä se, joka lyöntipalloa hallitsee, ei ole saava kiirastulen pelastusta. Häntä odottavat helvetin tuliset kuilut. Menkää nyt, humalaiset varpuset. Menkää ja pelatkaa. Mutta taitoa älköön kukaan teistä enää koskaan tavoitelko!