|
|
JälkinäytösTarinan pääsivulle Edellinen osa - Ja sitten kaksi tällaista vielä ennen nukkumaanmenoa. Hoitaja hymyili Vellulle ystävällisesti asettaessaan pienen muoviastian sängyn vierellä olevalle pöydälle. Vellu hymyili takaisin ja lupasi ottaa lääkkeensä kuuliaisesti. Paikka jossa hän oli, oli ensi luokan yksityinen parantola. Hänen vanhemmillaan ei ollut pikkurahasta puutetta, ja he olivat hankkineet pojalleen parhaan mahdollisen hoidon. Vellu oli nyt ollut parantolassa puolitoista viikkoa. Hänen tilansa ei ollut ehtinyt päästä erityisen vakavaksi, ja hoitoennuste oli hyvä. - Kohta sä et enää edes tarvi noita mömmöjä. Naapurivuoteella makaava Timo oli ollut Vellun tärkein tuki varsinkin alkuvaiheessa. Vellu olisi toki halutessaan saanut oman huoneen, mutta parantolassa suosittiin vertaisryhmän tukea parannuskeinona. Timo itse oli kokenut vastaavanlaisen henkisen romahduksen kuin Vellu. Paljon vakavamman tosin, lisäksi Timolla oli ollut huumeongelma. Vellu oli välittömästi Timon tavattuaan mieltynyt tähän, ja oli ilomielin suostunut jakamaan huoneen hänen kanssaan. Timo oli usein mukana myös Vellun ja psykiatrin tapaamisissa. Vellu ei itse asiassa ollut varma, oliko Timo miehen oikea nimi, sairaalassa oli luvallista esiintyä anonyyminä. Vain sairaalan ylilääkäri ja kunkin potilaan oma psykiatri tiesivät potilaan oikean henkilöllisyyden. Vellu itse käytti nimeä Tuomas. Vellu katseli hetken kaukaisuuteen ja huokaisi. Timo nousi istumaan vuoteellaan ja kysyi: - Mietit aina vain samoja juttuja? Vellu tyytyi vastaamaan kevyellä pään nyökkäyksellä. - Se on melko tavallista tossa vaiheessa. Mulla se kesti kuukausia, toivottavasti sä pääset siitä nopeemmin ohi. Vellu tiesi, että Timon vaikeudet olivat olleet ihan eri luokkaa kuin hänen. Timo jatkoi: - Tuomas, sun pitää vaan oppia hyväksyyn faktat. Niin yksinkertaista se on. Se tosin ei tarkoita että se olis helppoa. TCH Snooker on pelkkä nettilegenda, ei niitä jätkiä oikeesti ole. Mäkin oon välillä käynyt niitten sivuilla, ne on niinku Landover Baptist Church tai... mikä tää oli tää kuvitteellinen lätkäjengi? Vellu ei vastannut, hän tuijotti edelleen jonnekin kauas. Kyllä hän tiesi Timon puhuvan totta. Hän oli kolme päivää sitten soittanut Sipelle. Sipe oli ollut iloinen kuullessaan Vellusta ensi kertaa puoleen vuoteen. Kun Vellu oli ottanut puheeksi snookerin, Sipe ei ollut ymmärtänyt lainkaan mistä hän puhui. Myöskään kerhon nettisivuilla ei enää ollut mitään Padawanin tarinaa. Mitä Mustaan Kiltaan tuli, se oli lääkärin mukaan paikka johon Vellu projisoi kaiken pelkonsa. Jokaisella ihmisellä on sellainen paikka, mutta mieleltään terve ihminen ei koskaan joudu kokemaan sitä ylemmillä tietoisuuden tasoilla. Jeeves puolestaan oli edustanut sitä selvää järkeä, joka Vellussa oli vielä ollut jäljellä. Kun Vellu ei edelleenkään vastannut, Timo jatkoi päättäväisemmin. - Tuomas, ajattele nyt vähän. Jätkät pesettää autonsa sulla ja puhuu pelkästä runkkaamisesta. Kuulostaako uskottavalta? Vieläkään Vellu ei vastannut. - No jos mikään muu ei sua vakuuta, niin mieti edes tätä. Ne on pelannu puolitoista vuotta, ne ei osaa päällevetoja ja niiden paras breikki on viistoista. Hei haloo! Nyt Vellun oli jo pakko myöntää, että kerhon tarina oli nettipilaksikin jo vähän paksua. Hän vilkaisi kyynärvarttaan ja siinä olevaa tekstiä. Timo sanoi: - Ton saa kyllä poistettua. Niillä on nykyään aika kehittyneet laser-menetelmät. Vellu katsoi edelleen kyynärvarressaan olevaan tatuointia. Hän oli itse tehnyt sen hakaneulalla ja musteella toisena päivänään parantolassa. Eikä hän halunnut luopua siitä. Siinä luki Vellu tiesi nyt, että ei ollut koskaan lyönyt tuota breikkiä. Ja vaikka olisikin, se ei ollut kovin kummoinen suoritus. Siltikin Vellu piti sitä eräällä tavalla elämänsä hienoimpana saavutuksena. Sen verran hänen mielensä piti kiinni TCH:n valheesta, ja tämän verran se Vellun puolesta saikin pitää. Nyt Timo otti hieman vakavamman sävyn ja sanoi: - Niin, ehkä sä tiedätkin, että mä olen lähdössä. Todennäköisesti huomenna. Mä oon ollu täällä vuoden ja mulla alkaa olla pää siinä kunnossa, että mä pärjään tuolla ulkona. Ja mulla on sitä paitsi vaimo venaamassa. Timo piti pienen tauon ja jatkoi sitten. - Tuomas, kaikkee hyvää sulle. Mä uskon että sä selviit tästä. Helppoo se ei aina oo, mutta sun on pakko uskoo ittees. Ja mä jätän sulle mun kännyn numeron, sä voit soittaa mulle ihan millon vaan. Vellu katsoi Timoon ilmeessään kiitollisuutta. Sitten hän sanoi: - Tota, mä tajusin just että mähän en edes tiedä sun oikeeta nimees. Se ei varmaankaan oo Timo? Niin et kun me nyt erotaan niin eiköhän edes tutustuta? Timo nyökkäsi hymyillen, muttei sanonut mitään. Niinpä Vellu jatkoi: - Mä oon Vellu. - Hauska tutustua Vellu, mä oon Matias. Tarinan pääsivulle Edellinen osa |